Bantenin sulttaanikunta Kasultanan Banten |
|||
---|---|---|---|
1527–1813 |
|||
|
|||
Valtiomuoto | sulttaanikunta | ||
Uskonnot | islam | ||
Kieli | sunda, jaava, lampung |
Samudera Pasai (1267–1521)
Ternaten sulttaanikunta (1257–1914)
Gowan sulttaanikunta (1300–1946)
Malakan sulttaanikunta (1400–1511)
Sulun sulttaanikunta (1405–1915)
Cirebonin sulttaanikunta (1445–1677)
Demakin sulttaanikunta (1475–1548)
Acehin sulttaanikunta (1496–1903)
Pagaruyungin kuningaskunta (1500–1825)
Bantenin sulttaanikunta (1526–1813)
Banjarin sulttaanikunta (1526-1860)
Mataramin sulttaanikunta (n. 1586–1755)
Surakartan sulttaanikunta (1745–1946)
Yogyakartan sulttaanikunta (1755[–1945])
Siakin sulttaanikunta (1725–1946)
Delin sulttaanikunta (1814–1946)
Riau-Linggan sulttaanikunta (1824–1911)
Alankomaiden Itä-Intia (1800–1949)
Lanfangin tasavalta (1777–1885)
Indonesian vallankumous (1945–1950)
Syyskuun 30. päivän liike (1965)
Bantenin sulttaanikunta oli Jaavan saaren länsiosassa sijainnut sulttaanikunta, nykyisen Indonesian Bantenin provinssin alueella. Se syntyi 1500-luvulla, kun islamilaisten sulttaanikuntien puristuksessa oleva hindukuninkaan hallitsema Sundan kuningaskunta valloitettiin muslimivaltioiden hyökättyä Sundaan. Sundan alueelle perustettiin Bantenin sulttaanikunta.[1] Bantenin satamasta kehittyi tärkeä maustekaupan keskus 1500-luvulla.[2] Myös britit perustivat maahan kauppa-aseman 1600-luvulla, mutta hollantilaisvallan kasvaessa sisällissodan jälkimainingeissa 1680-luvulla britit joutuivat poistumaan Bantenista.[3][4] 1800-luvun alussa hollantilaiset ottivat Bantenin hallintaansa, ja alue liitettiin Hollannin Itä-Intiaan.[1][5] Maan viimeinen sulttaani luopui kruunustaan vuonna 1813.[6]